Kylän historiikki

Joulukuussa 2002 Tamperelaisen ruokapiiri Eliksiirin naisten tapaamisessa Kotipehkun yhteisössä kävi ilmi, että monilla meistä on yhteinen unelma elää pienessä ekologisessa kylässä maaseudulla. Ajattelimme että tälläinen kylä on mahdollista toteuttaa kunhan riittävän monta ihmistä ottaa sen asiakseen. Ja siitä tuli meidän asiamme. Helmikuussa 2003 saimme myös miehet kanssamme saman pöydän ääreen ja loimme ensimmäisen yhteisen vision siitä millainen tämä kylä voisi olla.

Visio 2003
Kylässä on omat uuswanhat siirretyt puutalot ja jonkin verran maata ympärillä omatarveviljelyyn, Talot ovat kylässä lähekkäin, mutta kaikilla on kuitenkin omaa rauhaa. Ihanaa olisi jos talon joltakin seinalta avautuisi luontonakyma ilman taloja. Tama takoittaa sita etta kylän talojen tulisi olla rivissa esim ympyrän kehällä, keskellä taasen yhteiset tilat. Kylässä olisi pienehkö yhteistalo, jossa työ-, harraste- ja oleskelutiloja. Yhteinen sauna ja takkahuone ovat "olohuoneen jatke". Kylä on turvallien lapsille ja kaupunkimatkat hoidetaan mahdollisuuksien mukaan yhteiskuljetuksilla. Tärkeää on myös mahdollisuus osallistua ruoan tuottamiseen (oma maa tai esim. maatila lähellä.)

Lähdimme innolla työstämään kyläämme todeksi, tapaamisia pidettiin jopa viikoittain. Aloitimme yhteisen opiskelun lukemalla Manfred Klettin "Yhteisöllisyyden Kehittäminen" –kirjaa.

Eräs lähiseudun maatila oli tullut tutuksi ja tärkeäksi monille meistä ja tuntui luontevalta lähteä selvittämään mahdollisuuksia rakentaaa kylä tämän tilan läheisyyteen. Näin toteutuisi myös päämäärä yhteydestä maatilaan, kun tilan talkoisiin ja muihin tapahtumiin osallistuminen olisi helpompaa lyhyen etäisyyden vuoksi. Isäntäpariskunta vastasi tiedusteluihimme tarjoamalla kaunista metsäsaareketta tilansa mailta tähän tarkoitukseen. Ensimmainen kaynti metsäsaarekkeelle ja yhteinen kokous heidän kanssaan toteutettiin helmikuussa 2003. Tärkein keskustelun aihe oli reviiri maalla ja se, mitä tuo yhteisö mukanaan pieneen hiljaiseen kylään ja maatilalle.

Maaliskuussa 2003 saimme kuulla, että Tammelassa puretaan vanhoja hirsitaloja uudisrakentamisen tieltä. Näiden talojen ostamista lähdettiin selvittämään ja myös ensimmäisen kerran neuvoteltiin kunnan kanssa mahdollisuudesta rakentaa kylä tilan maille. Hanke näytti etenevän vauhdilla ja perustimme ensimmäiset työryhmät hoitamaan käytännön asioita. Kutsuimme myös kaksi asiantuntijaa kokouksiimme kertomaan omista kokemuksistaan ja näkemyksistään.

Maaliskuu 2003: ”Kuljemme yhteisön perustamisen ensiaskelia. Olemme sitoutumassa elämään hyvin lähekkäin monia vuosia. Fyysisen läheisyyden lisäksi yhteisössä asuminen on vaativaa myos henkisesti, eikä sen merkittavyyttä saa unohtaa.”

Hanke herätti myös yleistä huomiota ja sitä kerrottiin kevään ja kesän 2003 aikana Aamulehden Moro-liitteessä ja helatorstainumerossa sekä Kangasalan sanomien kesänumerossa. Kylänväen haastatteluja nähtiin ja kuultiin Kodin kääntöpiiri-ohjelmassa ja Radio 957:ssa.

Huhtikuussa 2003 alkoi suuri purku-urakka Tammelassa. Ensimäisessä vaiheessa purettiin 2 taloa ja toisessa vaiheessa 3 taloa. Heti purkutyön alettua järjestettiin ensimmäinen kuulemistilaisuus maatilan lähialueen asukkaille. Tilaisuus aloitettiin eurytmia-esityksellä jonka jälkeen Janne esitteli kyläyhteisöhankkeen suhteellisen runsaslukuiselle yleisölle (n. 50 henkeä). Purku-urakkaan osallistui runsaasti talkooväkeä ja urakan valmistumista juhlistettiin kiitosjuhlalla 22.-23.8 Kurun Lammasniemen leirikeskuksessa. Talojen purku ja siirto säilytyspaikalle oli niin suuri koitos, että syksyllä 2003 tuli seesteisempi vaihe ja kokoustamista jatkettiin harvakseltaan. Kevään 2004 aikana koitimme saada hankkeeseen uutta puhtia, kävimme tutustumassa Kangasalla Rikun ekokylään. Samaan aikaan aloimme pohtia mahdollisuutta, että kylä nousisikin jonnekin muualle kuin mihin olimme sitä suunnitelleet. Määrittelimme myös tarkemmin etäisyyden Tampereelta ja totesimme 40 kilometrin olevan jonkinlainen raja.

Pidimme kuukauden välein kyläkokouksia, joissa työstimme kylää sekä henkisenä, että maallisena projektina. Mitään merkittävää etenemistä asiasssa ei tapahtunut ja väki taisi väsyä projektiin. Samaan aikaan kylänväkeä työllistivät monet muutkin asiat ja kiireet. Kun vielä yhtenä kantavana voimana ollut perhe vetäytyivät hankeesta, niin seurasi hiljaisempi vaihe, jota kesti vajaan vuoden verran.

Vuoden 2006 alussa meille kirkastui, että kukaan ei tiedä, kuka viljelee maatilaa jonka kainalon olimme suunnitelleet kylämme nykyisen viljelijäpariskunnan jäädessä eläkkeelle. Saattaisimme siis joutua tilanteeseen, jossa olemme rakentaneet kylämme tilan yhteyteen, mutta tila vierestä saattaisi ”kadota”. Tästä seurasi luonnollisen ajatuskulkuna, että ihanteellista olisi, että omasta joukostamme löytyisivät viljelijät jatkamaan tilaa. Ira ja Ari ehdottivatkin asiaa isäntäväelle keväällä 2006. Kesällä 2006 pidettiin asian tiimoilta ensimmäisen ”tulevaisuusriihi”, jossa tuli ilmi, että tilaa ei haluta myydä. Lisäksi toiveena oli yhä jatkajan löytyminen omasta perheestä. Näin ollen nämä tapaamiset eivät saaneet jatkoa.

Olimme kuitenkin toiveikkaita ja huhtikuussa 2006 Maarit ja Aarni Holttinen tekivät ensimmäisen asemapiirroksen metsä saarekkeelle. Kylän miehet kävivät tekemässä puustokartoituksen saarekkeella. Näiden asiakirjojen pohjalta käytiin kunnan rakennusvalvonnan kanssa useita neuvotteluja, ja kunnan virkamiehet suhtautivat myönteisesti hankkeeseen. Myös naapureihin oltiin yhteydessä kirjeitse ja puhelimella. Pääsääntöisesti kylä toivotettiin tervetulleeksi saarekkeelle. Vain yksi naapuri oli hanketta vastaan. Tästä johtuen viljelijäpariskunta ei halunnutkaan edetä näin laajan rakennushankkeen kanssa.

Koska kylää ei näin ollen tälle saarekkeelle saataisi, lähdettiin selvittelemään mahdollisuuksia laajentaa rakennuskantaa saarekkeelta etelään. Näiden maiden omistaja tavoitettiin ulkomailta syksyllä 2006 ja aloitetiin neuvottelut mahdollisista maakaupoista. Vuodenvaihteessa päädyttiin neuvotteluissa sellaiseen tulokseen, että hän olisi mahdollisesti myymässä kylän rakentamispohjaksi maata, kunhan hinnasta päästäisiin sopuun. Myös kunnan kanssa käytiin keskustelemassa tästä vaihtoehdosta ja asenne sielläkin oli myönteinen.

Vuonna 2007 tilanne oli yhä se, että maatilan tulevaisuus oli yhä avoin ja epävarma. Epävarmuus esti kylähankkeen etenemisen maakauppoihin saakka. Keskuudessamme alkoi suuri pohdinta. Tässä vaiheessa kirkastui kylänväelle se kuinka merkittävää kaikille itse asiassa on yhteys maatilaan. Todettiin yhdessä, että maatilayhteys on niin tärkeä tekijä, ettei hanketta viedä eteenpäin tällä alueella, jossa tarjolla on vain pieni pala maata. Lopulta syksyllä 2007 tulimme siihen tulokseen, että emme voi loputtomasti odottaa päätöstä, joka voi olla meille yhtälailla kielteinen ja kerroimme isäntäväelle alkavamme etsiä tilaa, jonka voimme ostaa ja aloittaa kylän rakentamisen omista lähtökohdistamme käsin.

Uusi alku
Päädyimme uuteen yhteiseen visioon, joka yhdistäisi Iran ja Arin haaveet viljelijän ammatista ja kylänväen haaveen maatilan yhteydessä olevastä kylästä. Totesimme, että meidän tulee lähteä aktiivisesti etsimään maatilaa, jonka voimme yhdessä ostaa ja päästä siten toteuttamaan visiota.

Samalla, kun tämä päätös tehtiin, aukesi eteemme hienoja tulevaisuuden näkymiä. Meillä olisi yhden viljelijäpariskunnan lisäksi suuri joukko osaavia ja innokkaita ihmisiä työskentelmässä yhteisen tulevaisuuden eteen. Voisimme lisätä kouluyhteistyötä ja olla "Tampereen Steinerkoulun oma yhteistyömaatila", jonne voisi lähettää koulunkäyntiongelmista kärsiviä yläluokkalaisia välivuodeksi töihin, järjestää leirikouluja ja talkoita. Ennen kaikkea viljelisimme biodynaamista ruokaa koko koulun suurelle oppilasjoukolle. Voisimme myös kehittää tilan tuotteiden jatkojalostusta, pyörittää tilapuotia ja kehitellä maatilamatkailua. Kylän nuoret voisivat kokeilla siipiää kesäkahvilan pitäjinä ja osallistua maatilan arkeen. Voisimme tarjota monenmoista koulutusta ja kehittää erilaisia perhehoidon muotoja lapsille, vanhuksille, kehitysvammaisille jne. Näiden mahdollisuuksien myötä tarve käydä kylän ulkopuolella vähenisi ja osa väestä voisi työllistyä osin tai kokonaan omassa kylässä.

Uuden vision innoittamana aloitimme talvella 2008 aktiivisen tilan etsinnän. Samalla etsimme myös uutta väkeä kyläämme. Aloitimme lehti-ilmoituksilla Maaseudun tulevaisuudessa, Aamulehdessä ja paikallislehdissä. Lähetimme kirjeitä kyläyhdistyksille ja kunnille n. 60 kpl. Marraskuussa 2008 päätimme tehostaa etsintää postittamalla 45 kirjettä suoraan potentiaalisille maanviljelystä tai lihakarjankasvatuksesta luopujille Pirkanmaalla.

Olemme käyneet katsomassa useaa tilaa. Yksi tila eteni jo esikauppasopimuksen tekoon, mutta viime metreillä isäntä myi maat naapurille. Toiselle potentiaaliselle tilalle tehtiin alustava asemapiirros. Ira ja Ari ovat tehneet tälle tilalle alustavat kustannuslaskelmat ja viljelysuunnitelmat, jotta ovat päässeet oman maatilayrityksensä perustamisen kanssa eteenpäin. Maatilan omistusmallissa ollaan päätymässä osakeyhtiömuodon puoleen. Osakeyhtiön perustamistyö on ollut vireillä puoli vuotta ja olemme käyneet Ensimetrissä ja erikoisasiantuntijan pakeilla. Samoin osakeyhtiön rahoituskuvioista on neuvoteltu Merkur pankin kanssa. Yhtiöjärjestystä ja osakassopimusta on hiottu. Suunittelijan valinta on myös aloitettu tarjouspyyntöjen ja haastattelujen muodossa. Yhteisöllisyyttä olemme harjoitelleet koko perheen viikonloppuleireillä ja joulun alla kokoonnuimme yhteiseen puurojuhlaan. Kylän aikuiset tapaavat keskenään kuukausittain kyläkokouksissa.